Pieksämäen vapaaseurakunta

Tällä viikolla tapahtuu

  • Su 20.9. klo 16.00 Jumalanpalvelus, Timo Matilainen, Kari Härkönen, kahvitarjoilu
  • Ma 21.9. klo 18.00 Rukousilta
  • Ti 22.9. klo 18.00 Yhteinen Sanan ja rukouksen ilta helluntaiseurakunnassa, Hannu Airaksinen, Kari Härkönen
  • To 24.9. klo 18.00 Sanan ja rukouksen ilta, Armolahja: ” Viisauden sanat”, Kari Härkönen
  • La 26.9. klo 18.00 Nuorten ilta
  • Su 27.9. klo 16.00 Jumalanpalvelus, todistuskokous, kahvitarjoilu

Pieksämäen vapaaseurakunta

Koulukatu 12

76100 PIEKSÄMÄKI

pieksamaki(at)svk.fi

ROHKEASTI KOHTI SYKSYÄ HERRAN KANSSA!

Kesän jälkeen syksy on valmistautu­mista talveen. Päivän lyheneminen, lämpötilan laskeminen, muuttolintujen lähteminen etelän lämpöön, eläinten valmistautuminen talviuneen tai horrokseen ja ruokavarstojen kerääminen talven varalle ovat luonnossa havaittavia syksyn merkkejä. Syksyllä myös kasvien lehtivihreä alkaa hajota ja siirtyy talveksi talteen kasvin runkoon ja juuriin. Syntyy värikäs ruska, kun lehden muut väri­aineet, kuten keltainen, oranssi ja punainen pääsevät esille ennen kuin lehdet varisevat maahan. Jumala on säätänyt luomaansa luontoon ihmeellisen vuodenaikojen kiertokulun meidän nautitta­vaksemme. Suuri kiitos soikoon huulillamme ja sydämissämme Jumalalle, joka Jeesuksen kautta loi kaiken kuudessa päivässä ja pyhitti seitsemännen lepopäiväksi. (1. Moos. 1–2, Kol. 1:16).

Kun katselemme ympärillä olevaa luomakuntaa, se rohkaisee meitä luottamaan ja uskomaan entistä väkevämmin kaikkivoipaan Jumalaan, joka Jeesuksessa Kristuksessa tekee edelleenkin ihmeitä. Sanassa, joka lähtee liikkeelle Isän sydämeltä, on valtava voima. Se ei ole kuollut Sana, vaan se rohkaisee, tekee eläväksi, uudesti synnyttää, antaa syntejä anteeksi, herättää kuolleita, parantaa sairaita, laittaa maan järisemään ja kutsuu tuulen sen säilytyspaikoista. Minua rohkaisee suuresti Jumalan ylösnousemusvoima. Se näkyy Kristuksen ylösnousemuksessa. Jos Jumalan Sana olisi tehoton, Jeesus olisi edelleen kuolleena. Tämä olisi todistanut Sanan voimattomuutta, ja kuolema olisi voittanut, eikä Sana rohkaisisi millään tavoin.

Kristuksen ylösnousemus rohkaisee! Jumala herätti oman poikansa kuoleman vallasta kolmantena päivänä. Se todistaa, että mikään ei ole Sanan yläpuolella; ei kuolema, ei saatana, ei synnin voima, ei antikristilliset aatteet eivätkä yhteiskunnalliset rakenteet, jotka pyrkivät vesittämään sitä. Jumalan ikuista Sanaa ei voi tappaa tai tuhota olemattomiin. 1930-luvulta alkaen Josif Stalinin johtamassa Neuvostoliitossa pyrittiin tukahduttamaan ja kitkemään pois kaikki uskonnollisuus ja hengellisyys. Kristittyjä vainottiin, pappeja vietiin vankileireille tai murhattiin, kirkkoja suljettiin ja niistä tehtiin elokuvateattereita, kirjastoista hävitettiin Raamatut, ja kouluopetus keskittyi Stalinin ja kommunismin ihannointiin.

Kuitenkaan noiden järkyttävien vuosikymmenien aikana Sanaa ei voitu kitkeä pois. Syntyi maanalaisia seurakuntia, Raamattuja piilotettiin, ja jumalanpalveluksia järjestettiin salaa metsissä. Vainon vuosien aikana Pyhä Henki ihmeellisellä tavalla rohkaisi koeteltua ja kärsivää seurakuntaa rukoilemaan hengellistä läpimurtoa. Sitten Jumala ilmestyi! Neuvostoliitto hajosi, ja evankeliumia saatiin alkaa julistaa vapaasti Venäjällä. Kiitos Jumalalle! 1990- luvun alku oli suurten missioiden kultahetkiä. Pyhä Henki otti voimallisesti käyttöön evankelista Kalevi Lehtisen, joka oli mukana monissa kaupungeissa järjestetyissä suurissa evankelioimistapahtumissa.

Rohkaiskoot nämä esimerkit sinua ottamaan uskon askelia kohti syksyä ja kohti Herran tulemusta. Kun rukoilet palavasti Jeesuksen nimessä, elämäsi saa niittää voimallisia siunauksia Jumalan kunniaksi. Esteet kaatuvat Sanan ja Pyhän Hengen voimasta. Halleluja! Aikoinaan Jerikon muurit kaatuivat. Neuvostoliittokin romahti. Edelleen Jeesus toimii ja ajaa saatanan pakosalle (1. Piet.5:8.9).

Syksyn tulolle on luonnossa nähtävissä tiettyjä merkkejä. Samoin maailmassa ilmenevät laittomuus, jumalanpilkka, homo- ja lesboavio­liittojen hyväksyminen, Jumalan luomistekojen keinotekoinen ”korjaaminen”, hirmumyrskyt, maanjäristykset ja kauheat pandemiat kertovat, että Jeesus tulee pian. Olkaamme siis valvovia uskovia. Olkoon lampuissamme öljyä.

Kari Härkönen


Profeetallinen sana, osa 1

 Ja sitä lujempi on meille nyt profetaalinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisten tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta (2. Piet. 1:19–21).

Tarvitsemme Jumalalta profetaalista sanaa. Herra tahtookin antaa seurakunnalleen yliluonnollisia ilmoituksia tulevista päivistä. Apostoli Paavalin Korintilaiskirjeen armolahjaluvuissa (1. Kor.12–14) annetaan Herran omille hyvä kehotus: Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetosmisen lahjaa (1. Kor. 14:1). Profetoivalla kristityllä on Jumalan antama kyky rakentaa, kehottaa ja lohduttaa Kristuksen ruumista. Profetioissa Pyhä Henki voi antaa tiedon tulevista katastrofeista ja poikkeusoloista, jotka saattavat ravistella kaikkia.

Alkuseurakunnan aikana oli monia profeettoja, jotka toivat esille kehotuksen ja varoituksen sanomaa Isän sydämeltä. Heidän joukossaan oli toki valheprofeettojakin, jotka käyttivät jumalisuutta keinona väärän voiton tavoittelemiseen 2.Piet. 2:1–39. Valheprofeetat kuitenkin voitiin paljastaa muun muassa henkien erottamisen armolahjan avulla. Näin heidän toimintansa kyettiin usein ajoissa estämään.

Toisaalta joissakin seurakunnissa suvaittiin vääriä profeettojakin, kuten esimerkiksi Tyatiran seurakunnassa Vähässä-Aasiassa. Siellä vaikutti Iisebel-niminen nainen, joka mainosti olevansa profeetta. Kuitenkaan hän ei ollut moraaliltaan puhdas, vaan haureellinen. Raittiin ja terveen sanoman sijasta hän levitti ympäristöönsä haureuden henkeä, epäjumalanpalvelusta ja eksytystä. Tyatiran seurakunta oli voimaton oikaisemaan ja nuhtelemaan Iisebelia, joten Jumalan täytyi itse tuomita valheellinen toiminta. Hänet seuraajineen luvattiin syöstä tautivuoteeseen riettauden ja eksyyksen vuoksi (Ilm. 2:18–29).

Herra on tehnyt kautta historian suuria voimatekoja ja ihmeitä. Hän tekee niitä edelleenkin. Kiitos Jumalalle! Saamme kiittää Jumalaa valtavista ihmeistä, kun sairaat ovat parantuneet, spitaaliset puhdistuneet, rammat kävelleet ja halvaantuneet ovat tulleet terveiksi. Kun Jumalan voiman kanava Pyhässä Hengessä on auki, tapahtuu ihmeitä Jumalan kunniaksi. Halleluja!          Toisaalta meidän tulee muistaa Jeesuksen varoituksen sanat vääristä palvelijoista: Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista valitutkin (Matt. 24:24). Siis suuret teot ja ihmeet eivät ole aina takuuvarma todistus siitä, että profeetta toimii raittiisti Pyhässä Hengessä.

Agabus oli profeetta, joka profetoi tulevista koetuksien ajoista (Apt. 11:27–29). Hän tuli Jerusalemista Syyrian Antiokiaan ja antoi Hengen vaikutuksesta          tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan. Profetia ei ollut miellyttävä, mutta Herra antoi hänen kauttaan kirpaisevan totuuden sanan. Se käynnisti seurakunnassa valmistautumisen ajan tulevaan koetukseen. Ravisteleva sanoma tulevasta nälästä vei uskovia lähemmäs Jeesusta. Tehtiin parannusta, uudistuttiin, kiinnitettiin huomiota ajankäyttöön, laitettiin elämän tärkeysjärjestys kohdalleen, luovuttiin kaikesta turhasta ja tarpeettomasta sekä järjestettiin avustuskeräys Juudeassa asuville uskoville. Lisäksi alettiin rukoilla ja paastota yhä enemmän.

Agabus oli Jumalan lähettämä oikea profeetta, koska profetia toteutui. Nälkä tuli kaikkeen maailmaan keisari Klaudiuksen aikana (vuosina 41–54, 5–7 vuoden kuluttua). Agabus läpäisi ”profeetan testin” puhtain paperein. Sanomassa ei ollut ”vilunkia”, paisuttelua, valhetta eikä mitään muutakaan väärää. Hänellä oli suora yhteys Isään Jumalaan Jeesuksen kautta ja hän toi sanoman Totuuden Hengessä. Viidennestä Mooseksen kirjasta löytyy ”profeetan testi”: Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ”Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?” niin huomaa: kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä” (5. Moos. 18:21–22).

Rukous

Rakas Jeesus, suo meille armo, että seurakuntasi saisi lopun aikoina rakentua ja saada ohjeistusta  profetaalisen sanasi kautta. Kiitämme Raamatusta, joka on Jumalan Sana ja meille tärkein ohje elämäämme varten. Rukoilemme, että profetoimisen armolahja saisi toimia keskuudessamme Raamatun Sanan viitoittamalla linjalla raittiisti, puhtaasti ja seurakuntaa lujittaen sekä lohduttaen. Sinulle Isä, Poika ja Pyhä Henki kuuluu kunnia siitä, että profetoimisen lahja tänä koronan tuomana poikkeusaikana saa virittyä palamaan ihmeellistä Jumalan tulta. Amen!

Kari Härkönen

Profeetallinen sana, osa 2

Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, kerrotaan lopun aikoja koskevista tapahtumista. Ilmestyskirjaa kannattaa lukea rukoillen, koska se avautuu meille rukouksen Hengen avulla. Tästä profetaalisesta kirjasta on tehty monia selitysteoksia ja tulkintoja. Erilaiset näkemykset saattavat hämmentää mielen. Monet apostoli Johanneksen näkemät näyt ja ilmestykset ovat vaikeasti selitettäviä. Siksi mielikuvituskin voi tuoda lisiä tekstin alkuperäiseen tarkoitukseen. Tarvitsemme paljon Pyhän Hengen viisautta ja ymmärrystä, että Jumalan salaisuudet peittävä verho avautuisi, ja saisimme ymmärtää kirjan profetaaliset kultakimpaleet seurakunnissamme.

Mitä lähemmäksi tulee seurakunnan ylösotto Herraa vastaan yläilmoihin (1. Tess. 4:15–18), sen suuremmalla viisaudella Jeesus varustaa omansa tutkimaan profetaalisia kirjoituksia. Tästä ymmärryksen lisääntymisestä on jo mainittu (605- 536 eKr) Danielin kirjassa: Mutta sinä. Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy (Dan 11: 4). Kun siis määrätietoisesti tutkimme Jumalan Sanaa, ymmärryksemme lisääntyy. Kiitos Jumalalle!

Ilmestyskirjan viidennessä luvussa kerrotaan kirjakääröstä, joka on suljettu seitsemällä sinetillä. Aikoinaan sinetti tai sinetit kertoivat, kenelle jokin asiakirja kuului ja kuka sen oli kirjoittanut. Sinetti toimi virallisen nimikirjoituksen vastineena. Se saattoi olla sormus, jolla painettiin leima vahaan, saveen tai muuhun pehmeään aineeseen. Tärkeät asiakirjat, kuten pergamentit tai papyrukset, olivat kierretty rullalle kääröiksi ja sidotut langoilla, joissa oli solmun muotoiset sinetit. Roomalaisen lainsäädännön mukaan ainoa asiakirja, joka sinetöitiin seitsemällä sinetillä, oli testamentti, joten tämä kirjakäärö oli erityisen tärkeä dokumentti. Sinettien avaajan tuli olla arvovaltainen ja suurta luottamusta nauttiva henkilö.

Apostoli Johannes näki, kuinka valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli sinetöity kirjakäärö. Sen omistaja ja tekijä oli Kaikkivaltias Jumala. Kysymyksessä oli täysin luotettava ja väärentämätön profetaalinen dokumentti, jonka sinettien avaajaa etsittiin. Väkevä enkeli suurella äänellä kuulutti: Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit? Hetken jo näytti siltä, että kirjakäärön sisältö jää salaisuudeksi, koska sinettien avaamiseen vaadittavaa arvovaltaista henkilöä ei löytynyt. Tuon tilanteen edessä Johannes alkoi itkeä, mutta Jumala antoi taivaassa istuvan vanhimman lohdullisen sanan: Älä itke: katso jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan         ja sen seitsemän sinettiä (Ilm. 5:5).

Vain Jeesus Kristus oli arvollinen avaamaan sinetit (Ilm. 5:7, 6). Ketään muuta ei siihen työhön kelpuutettu. Tämä todistaa sitä, miten suuren kunnian Jumala on antanut omalle Pojalleen. Jumala luotti ja luottaa täydellisesti Poikaansa Jeesukseen. Mekin saamme Herran kansana luottaa ja uskoa Häneen kokosydämisesti. Jeesus ei koskaan petä eikä riko lupauksiansa, jotka Hän on meille Sanassaan antanut.

Näinä viimeisinä aikoina Jumala antaa meille riittävän määrän tulevaisuuttamme koskevaa profetaalista sanaa. Meidän tulee tyytyä siihen, mitä ja miten paljon Hän antaa. Ihmisellä saattaa olla vääristynyt uteliaisuus tulevaisuutta kohtaan. Tuollaisessa tilassa etsitään liikaa henkilökohtaisia ja maailman tilanteeseen liittyviä profetioita. Kristillisyys saattaa muodostua epäterveeksi profeettojen, profetioiden ja ilmestysten perässä juoksemiseksi. Näin rauhaisa juurtuminen ja kasvaminen Kristukseen häiriytyy (Ef. 4: 13–16). Saatamme yrittää painostaa Jumalaa antamaan enemmän kuin Hän on armossaan meille säätänyt. Kristittyinä meidän tulee muistaa apostoli Paavalin kautta annettu kehotuksen sana: Älkäämme myöskään kiusatko Herraa (1. Kor. 10:9).

Rukous

Rakas Jeesus, auta meitä tyytymään sinun tahtoosi. Tunnustamme, että meillä voi olla liiallinen halu saada tietää tulevaisuuteemme liittyviä asioita profetioiden kautta. Anna meille viisautta, että säilytämme terveen arviointikyvyn erilaisiin profetioihin ja ilmestyksiin. Anna meille myös vastaanottavainen mieli silloin, kun sinä, Herra, puhut meille profetian anassa. Emme tahdo torjua tai arvostella lihallisesti sanaasi. Auta meitä pitämään se, mikä rakentaa seurakuntaa ja hylkäämään se mikä ei rakenna. Amen!

Kari Härkönen

Äitienpäivänä

Toivotan kaikille äideille runsasta Jumalan siunausta ja hyviä tulevia päiviä. Saakoon Herra siunata myös sinua, joka et ole äiti. Jumalan suurta armoa ja rakkautta riittää meille jokaiselle yllin kyllin. Saamme uskoa ja luottaa, ettei Jumalan armo pakene meistä. Profeetta Jesaja lausuu: Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi (Jes. 54:10). Kun henkilökohtaisesti uskomme Herraan Jeesukseen, saamme olla varmoja, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalasta. Poikkeusolot, rajoitukset, karanteeni, eristys, koronan tuomat ahdingot eivät voi irrottaa uskovia, ei äitejä eikä sinua, Kristuksesta. Jos olet uudestisyntynyt Herran oma, sielusi on silloin pelastettu armon valtakuntaan. Halleluja! Tulevaisuutesi on paras mahdollinen. Saat olla Jeesuksen seurassa iankaikkisuudessa ja jo nyt saat kulkea käsi kädessä Jeesuksen kanssa. Miten valtavaa!

Kun koronan ja muidenkin vitsauksien tähden kaikki näyttää olevan epävarmaa ja hataraa, apostoli Paavali kirjoittaa: Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 8:38.39). Hän mainitsee Jumalan rakkauden. Tuota rakkautta me kaikki tarvitsemme, eikä se ole vain ”pehmoarvo”, jota tulisi karttaa. Rakkaus on ensimmäinen osa yhdeksänosaisesta Hengen hedelmästä, josta kerrotaan Galatalaiskirjeessä (Gal. 5:22). Koska rakkaus on mainittu ensimmäisenä, se on kaikkein tärkein osa kokonaisuudessa.

Äidit ja isät eivät selviä lasten kasvatustehtävästä ilman rakkautta. Jos rakkaus haihtuu kodin ilmapiiristä, jäljelle voivat jäädä vaativat säännöt, kylmä totuus, joustamattomuus ja kireä tunneilmasto. Rakkaudettomuus tukahduttaa ihmissuhteet ja kypsäksi ihmiseksi kasvamisen. On huomioitava, että Jumalan agabe-rakkaus ei ole vapaata rajatonta, koska siihen kuuluvat kuri ja rajojen asettaminen. Hebrealaiskirje toteaa: Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa (Hebr. 12:5-6). Vanhemmat tarvitsevat viisautta, jotta he käsittäisivät, milloin tulee antaa lapsille lempeätä vapautta ja milloin tulee asettaa määrätietoisia rajoja.

Jokainen meistä on tehnyt toisen ihmisen kohtelemisessa monia virheitä, ehkäpä peräti syntejä. Ei ole olemassa täydellisiä äitejä, isiä eikä virheettömiä lapsia. Meille riittää tieto, että on vain yksi täydellinen. Hän on Jumala. Hänessä ei ole lainkaan pimeyttä, ei hairahduksia, ei syntejä. Näin emme voi syyttää Jumalaa, kun hän kasvattaa meitä milloin lempeällä, milloin kurittavalla kädellä. Ottakaamme Herralta nöyrin sydämin vastaan kaikki, mitä Hän meille antaa.

Jos koet syyllisyyttä ja huonommuutta, että olet epäonnistunut kasvatustehtävässä, muista että Jeesus antaa kaiken anteeksi ja puhdistaa sinut kallisarvoisella verellään kaikesta synnistä. Voit aloittaa alusta, oppia erheistä etkä enää toista samoja virheitä niin herkästi. Rukoile Jumalalta armoa ja rakkauden lisääntymistä kohdallesi, jotta voit päästä irti saman mallin toistamisesta.

Rukous

Rakas Herra Jeesus! Tarvitsen sinua ja tarvitsen paljon Jumalan rakkautta elääkseni arjessa hyvää elämää suhteessa Sinuun ja lähimmäiseen. Tunnustan, että en ole kyennyt rakastamaan lähimmäistäni niin kuin itseäni. Olen monta kertaa arvostellut toisia. Anna nyt anteeksi kieleni synnit ja muutkin lankeemukset, joilla olen haavoittanut Sinua ja toisia. Pyydän tässä kokonaisvaltaista puhdistusta. Kun olet puhdistanut minut veresi voimalla, niin täytä minut Pyhällä Hengellä ja taivaallisella ilolla. Varjele minua lankeamasta samoihin synteihin, jotta voisin olla tukena lähimmäiselleni hänen parhaaksensa. Amen!

 Kari Härkönen

Paimenen sydämeltä 5/2020

Ylösnousemuksen sanomaa

 Halleluja! Hauta on tyhjä. Jeesus elää. Kunnia Jumalalle. Kärsimysviikon jälkeinen Jeesuksen herättäminen kuolleista ja ylösnousemus on osoitus Kaikkivaltiaan mahtavasta voimasta. Jumala on hallitsija, jonka yläpuolella ei ole ketään, eikä mitään. Herra on kaikkein voimakkain ja suurin. Tappion ovat kärsineet sielunvihollinen, maailman henki, synti ja kuolema. Voiton on saanut Isä, Poika ja Pyhä Henki sekä Jumalan Sana. Jos kuolema olisi ollut suurempi ja voimakkaampi kuin Jumala, Jeesus olisi jäänyt kuoleeksi. Toisin kuitenkin kävi. Korintolaiskirjeestä luemme: Kuolema on nielty ja voittosaatu. Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? (1. Kor 15: 54–55)

Täydelliseen Jumalan työhön kuului Kristuksen kärsimys ristillä sekä kuolema. Jeesus täytti lain puolestamme huutamalla ennen kuolemaansa: ”Se on täytetty”. Tämän jälkeen hän kallisti päänsä ja antoi henkensä (Joh. 19:30). Jeesus teki täydellisesti oman osuutensa. Hänhän olisi voinut keskeyttää sovintotyönsä astumalla alas ristiltä, mutta rakkaus syntisiä ihmisiä kohtaan piti hänet teloituspuulla loppuun saakka. Jeesuksen ollessa haudassa Jumala jatkoi täydellistä työtä ja herätti Jeesuksen kuolleista. Tarvittiin siis kuolema ja ylösnousemus, jotta me syntisinä ihmisinä saisimme vastaanottaa kaikki hengelliset siunaukset.

Hengellisessä laulussa 187 todetaan: Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu, verraton. Veri voi puhdistaa syntisen, veri voi uudistaa jokaisen. Jeesuksen veressä on paljon voimaa. Tarvitsemme veren voimaa, joka puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa (Hebr. 9:14). Jotta vapautemme olisi vieläkin syvempää, tarvitsemme myös ylösnousemusvoimaa. Luemme Jeesuksesta roomalaiskirjeestä: Joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty vanhurskauttamisemme tähden (Room. 4:25).

Vanhurskauttaminen tarkoittaa, että Jumala tekee ihmisen uskon kautta itselleen kelvolliseksi ilman ansioita. Jumala pukee Kristuksen lahjavanhurskauden ihmisen ylle, kun syntinen hyväksyy sen kokosydämisesti pelastukseksi kohdalleen ja kääntyy pois omista teoista ja suorituksista. Tämän tekee mahdolliseksi Kristuksen kuolema ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus. Halleluja! Ylösnousemus kruunaa kaiken. Kun uskomme siihen ja veren voimaan (Room. 5:9) henkilökohtaisesti, tapahtuu vanhurskauttaminen, joka on vapautta syyllisyydestä, vapautta synnistä, vapautta orjuudesta, vapautta maailman hengestä ja vapautta kadotustuomiosta. Kiitos Jumalalle!

Kun vertaa kiirastorstain ja pitkäperjantain sanomaa ylösnousemuksen yliluonnolliseen uutiseen, huomaa tietynlaisen sävyeron. Omissa saarnoissa olen sen havainnut. Saarnat, jotka liittyvät Kristuksen kärsimyksiin ovat vakavampia, raskaampia ja murheellisempia. Ylösnousemusteksteihin liittyy sitä vastoin ilo, valoisuus, onnellisuus ja keveys. Kuoleman kuormitus on poissa, ja elämä on voittanut. Tähän sopii hyvin hengellisen laulun 115 kertosäe: Hän elää! Hän elää! Hän ylösnoussut on. Hän matkalla mua lohduttaa ja johtaa vottohon. Hän elää! Hän elää! Suo voiman päivittäin. Sä kysyt, mistä tiedän sen. Hän on mun syömmessäin.

Jos tunnet nyt murhetta sielussasi, ja olosi on raskas, tahdon lohduttaa sinua. Jeesus elää ja on sinun hyvä paimenesi. Usko ja luota Häneen kokosydämisesti, sillä Hän vielä johtaa sinut parhaimmille ”ruokapaikoille”. Kun olet elämäntilanteidesi ja taisteluiden uuvuttama, Hän kietoo sinut syliinsä ja saat tuntea Jumalan rakkauden lämmön sekä raikkaan ylösnousemusvoiman. Haudan hirmut taakseen jättänyt on sinun kanssasi joka päivä. Hän kantaa sinua pilvisinä ja aurinkoisina päivinä. Jeesuksen syli on turvallinen silloin kun on raivoisaa myrskyä ja silloin kun on tyyntä.

Lämmöllä sinua rukouksissa muistaen

Paimenen sydämeltä 4/2020

Kuolema ristillä

 Pitkänäperjantaina noin kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus naulittiin keskimmäiselle ristille Jerusalemin ulkopuolella olevalla kukkulalla, Golgatalla. Samaan aikaan teloitettiin hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toinen          hänen oikealle ja toinen hänen vasemmalle puolelleen. Kristus tunsi äärimmäistä tuskaa niin ruumiillisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Ristillä Jeesus koki Jumalan hylkäämisen. Vapahtajalle kaikkein kovin isku, kun Jumala, Isä, peitti kasvonsa häneltä. Pietarin kieltämiset, Juudaksen petturuus ja opetuslasten pakeneminen Getsemanesta sekä ihmisten säälimätön pilkka eivät sattuneet samalla tavalla.

Kun ihminen kokee olevansa Jumalan hylkäämä, samalla hän kokee olevansa kadotettu. Varmasti myös Jeesus koki samoin huutaessaan ennen kuolemaansa yhdeksännellä hetkellä (noin klo 15) ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit (Matt. 27:46). Jumalan hylkäämänä oleminen          on kovin tuomio, jonka voi koskaan saada. Se tarkoittaa ikuista eroa Jumalasta ja vaivan paikkaan, helvettiin, joutumista. Meitä kuitenkin lohduttaa Raamatun tieto, ettei Jumala hylännyt Jeesusta. Tämän todistaa ylösnousemus, kun Jeesus herätettiin kuolleista kirjoitusten mukaan kolmantena päivänä. Kunnia Jumalalle (1. Kor. 15:3–4)!

Ristiinnaulitseminen oli kaikkein julmin ja häpeällisin kuolemanrangaistus. Sen kerrotaan siirtyneen foinikialaisilta ja kartagolaisilta kreikkalaisille ja roomalaisille. Viimeksi mainitut käyttivät sitä orjien, katurosvojen ja kapinallisten sekä murhamiesten rangaistuskeinona. Monet kestivät ristillä 12–24 tuntia, ehkä kauemminkin, ennen kuolemaansa. Kun Jeesus luettiin pahantekijöiden joukkoon, hänet naulittiin ristille julkisesti. Kädet ja jalat lävistettiin nauloilla. Mestarin kuolinkamppailua kesti kuutisen tuntia, kunnes hän huudahti: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (Luuk. 23:46).

Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja kertoo: Tässä asennossa, ruumis pingoitettuna liikkumattomaksi, alttiina päivänpaahteelle ja kalvavalle janolle, hirvein ahdistuksin, joita aiheutti veren tunkeutuminen päähän ja sydämeen, ristiinnaulitut kuolivat tuskallisen kuoleman. Kärsimyksiä lisäsi myös ”sirokkotuuli”, joka osaltaan lisäsi kiduttavaa janoa. Jeesus huusi: ” Minun on jano” (Joh. 19:28) Ei pelkästään Jeesuksella ollut jano Golgatalla, sillä tuulisina päivinä teloituspaikalla oli paljon janoisia ” hietakärpäsiä”, jotka eivät jättäneet Jeesuksen verihaavoille ruoskittua ruumista rauhaan.

Vihamieliset ja synneissään paatuneet ihmiset aiheuttivat Jeesukselle suunnattomia kärsimyksiä. Kuoleman rangaistus kuului pahantekijöille, mutta Vapahtaja ei ollut koskaan tehnyt mitään pahaa. Hän oli ja on täysin viaton, puhdas ja synnitön. Vaikka Jeesus tuomittiin kuolemaan väärin perustein, hän ei hautonut kostoa vihamiehilleen. Jeesus on todellinen esimerkki siitä, miten tulee väärintekijöillekin antaa anteeksi. Mestarin sanat          ristillä: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät (Luuk. 23:34) puhuttelevat meitä tänäkin päivänä.

Herra oli teloitushetkelläkin puettu anteeksiantamuksen voimaan. Meidänkin tulee huolehtia siitä, että annamme anteeksi heille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Paavalin kirjeestä kolossalaisille luemme: Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa (Kol. 3:12–14).

Paimenen sydämeltä 3/2020

Nyt keskitymme Kristusta kohdanneisiin kärsimyksiin, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisen viikon tapahtumiin on suositeltavaa perehtyä huolella, kun koronan tuomat rajoitukset hiljentävät meidät aloillemme. Olkoon rukouksemme, ettei saatana pääsisi varastamaan meiltä aikaa, joka meidän tulee käyttää Raamatun sanan äärellä (2. Kor. 2:11). Asiasta kertovat: Matt. 26–28, Mark. 14–16, Luuk. 22–24 ja Joh. 13–21.

 Viimeinen ateria ja ehtoollinen kiirastorstaina

Kuoleman läheisyyden tuska alkoi vyöryä Kristuksen päälle viimeisellä pääsiäisaterialla ja ehtoollishetkessä Jerusalemissa. Herra paljasti kaikkien kuullen: Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä (Luuk. 22:21). Juudaksen läheisyys aterialla ja hänen poistumisensa kesken kaiken ylipappien luokse kavaltamaan Jeesus viilsi Vapahtajan sydäntä. Lähtölaskenta kohti kuolemaa oli alkanut. Aterialla kaikki muut opetuslapaset vakuuttivat uskollisuuttaan, mutta koetuksen hetkessä Getsemanessa he kaikki pakenivat omille teilleen.

 Getsemanen tuska

Getsemanessa Jumalan Pojan tuska oli sanoin kuvaamattoman ankara. Kun lähimmät opetuslapset eivät jaksaneet olla rukoustaistelussa Mestarin kanssa, hän joutui yksin rukoilemaan syvässä ahdistuksessa Isän edessä. Vaikka enkeli lähetettiin vahvistamaan kärsimyksissä, tuska oli niin voimakas, että hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan (Luuk. 22:39–46). Äkkiä hiljaisuuden rikkoivat ylipappien miekkamiesten joukko ja kavaltaja Juudas. Viaton mies otettiin kiini ja vietiin juutalaisen neuvoston ja ylimmäisen papin, Kaifaan, eteen kuulusteltavaksi.

 Ylimmäisen papin ja neuvoston edessä

Kuulusteluista Jeesusta kohdeltiin julmasti ja epäinhimillisesti. Suuren neuvoston jäsenet olivat täynnä demonista ja synnillistä vihaa, joka purkautui henkisenä ja fyysisenä väkivaltana. Väärä tuomio Jumalan pilkasta          kuoleman tuomioineen langetettiin Vapahtajalle. Lisäksi häntä syljettiin ja lyötiin nyrkillä (Matt. 26:57–68). Sen aikaisen lainsäädännön mukaan suurella neuvostolla ei ollut oikeutta panna täytäntöön kuolemanrangaistusta, joten Jeesus vietiin maaherra Pontius Pilatuksen eteen jatkokuulusteluihin.

 Pontius Pilatuksen edessä

Pitkänperjantain aamuna kello viiden jälkeen kuningasten Kuningas seisoi kasvot lyönneistä mustelmilla ja ruhjeisina vastaamassa Pilatuksen kysymyksiin. Maaherra ihmetteli Jeesuksen harvasanaisuutta. Vaikka hän maanpäällisen elämänsä aikana saarnasi ja opetti Pyhän Hengen voimassa, nyt hän vaikeni täysin. Samoin oli tapahtunut vähän aiemmin sandherinin edessä (Matt. 27:11–14). Hänessä toteutuivat Jesajan kirjan sanat: Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut (Jes. 53:7).

 Rukous

Rakas taivaallinen Isä! Lähestymme sinua Poikasi Jeesuksen nimessä. Anna meille Pyhän Hengen voimaa keskittyä kärsimysviikon sanomaan ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen. Auta meitä käyttämään aikaamme oikein ja suo se armo, että sielunvihollinen ei pääse ryöstämään aikaamme turhuuteen. Anna varjeluksesi olla yllämme jatkuvasti näissä poikkeusolosuhteissa. Pyhä Jumala, uudista rakkaussuhteemme Jeesukseen, ja anna meidän rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Anne myös ihmisten, jotka vielä kulkevat kohti kadotusta, tulla henkilökohtaiseen uskoon. Pelasta ja uudestisynnytä heidät taivaskelpoisiksi voimallisessa nimessäsi. Amen!

 Kari Härkönen

Paimenen sydämeltä 2/2020

Palmusunnuntai

Palmusunnuntaista alkoi Jeesuksen maan päällisen elämän viimeinen viikko. Kärsimyksen tie huipentui kuolemaan Golgatan keskimmäisellä ristinpuulla. Kuoleman sanoma kuitenkin muuttui mahtavaksi voitoksi, kun Jumala herätti Kristuksen kolmantena päivänä kuolleista.

Palmusunnuntain tapahtumista voit lukea kaikista neljästä evankeliumista: Matt. 21:1–17, Mark.11:1–11, Luuk. 19:28–46 ja Joh. 12:12–15.

Vapahtaja tarvitsi aasintamman varsan, jotta hän pääsi ratsastamaan Jerusalemin portista sisälle temppelialueelle. Jeesus ei tullut hevosella eikä näyttävillä vaunuilla. Aasi kuvasi nöyryyttä ja rauhanrakkautta. Jeesus oli varustettu juuri tuolla tavalla avun tarvitsijoita kohtaan. Tätä todistavat monet parantumisihmeet palmusunnuntaina (Matt. 21:14). Ratsastaessaan aasilla Herra täytti kirjaimellisesti profeetta Sakarjan noin 500 vuotta ennen Kristuksen syntymää saaman ennustuksen: Iloitse suuresti, tytät Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurkas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla (Sak. 9:9).

Herra siis tarvitsi aasia. Tätä taustaa vasten Palmusunnuntain teksti kertookin meille, että Jumala tarvitsee sinua. Et ole vähäpätöinen tai tarpeeton, vaan olet arvokas, tärkeä ja Herran rakkauden kohde. Jumala iloitsee siitä, että olet olemassa ja Hän tahtoo johdattaa sinua aina kohti oikeata päämäärää. Aasin tuli totella Jeesusta ja viedä Hänet Jerusalemiin. Aasin tuli totella Herraa, eikä kulkea oman tahdon tietä. Vaikka aasi on hyvinkin itsepäinen ja tyhmäkin, Vapahtajalla oli kuitenkin arvovalta saada aasi tottelemaan tahtoaan.

Uskovainen ihminen saattaa olla joskus itsepäinen ja pyrkiä menemään oman tahdon tietä. Onneksi Jeesus palauttaa oikealle tielle ja murskaa omat pyrkimykset. Rukoillaan taipuisaa mieltä, että voisimme mennä aina sinne, minne Herra tahtoo. Jos olemme itsepäisyydessämme menneet harhaan, huudetaan Jeesusta avuksi, jotta hän ohjaisi jälleen oikealle tielle. Kiitos Jumalalle!

Koronan asettamien meille rajoitusten vuoksi emme saa liikkua niin kuin ennen. Kun joudumme olemaan eristyksessä pitempiä aikoja, se koettelee kärsivällisyyttämme. Kun normaaleja menemisiä ja lähimmäisten tapaamisia on supistettu, tarvitsemme nöyrää mieltä. Nyt tulee olla aloillaan!          Vaikka meillä ei ole tavanomaisia seurakunnan kokouksia, Herra ilmestyy voimallisesti siellä, missä olemme. Halleluja!

Saakoon Jeesus ”ohjastaa” meitä pysymään nöyrinä rajoitusten keskellä. Älkäämme poikkeusoloissa menettäkö mielemme malttia, vaan tyytykäämme vallitseviin olosuhteisiin (Fil. 4:12–13, Valitusvirret 3:22–29).


Paimenen sydämeltä 1/2020

Tahdon lohduttaa ja rohkaista sinua Herran nimessä luottamaan edelleenkin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, vaikka koronaviruksen tappaa ja tuhoaa maailmanlaajuisesti. Psalmi 91 kuitenkin lupaa: Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, ET KULKUTAUTIA, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu (Ps. 91:5–7).

Toistaiseksi emme voi kokoontua seurakuntamme tilaisuuksiin, mutta nyt on hyvä pitää hartaus-, laulu- ja rukoushetkiä sekä pienimuotoisia jumalanpalveluksia OMASSA KODISSASI yksin ja/tai perheen kanssa. Jos sinulla intoa riittää, niin järjestä kodissasi oman perheesi kanssa tilaisuuksia. Voit pitää maanantaisin klo 18 väkevän rukousillan, torstaisin klo 18 Sanan ja rukouksen tai lähetysillan ja sunnuntaisin klo 16 jumalanpalveluksen. Kun suunnittelet kotihartauksia, ole luova ja kekseliäs. Pyydä Jumalalta voimia ja viisautta, jotta voit rakentaa sopivan kokonaisuuden seurustelulle Jumalan ja perheesi jäsenten kanssa. Jos olet kodissasi yksin, voit hyvin olla kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa Herrasi kanssa.

Jos olet hyväkuntoinen ja terve, harjoita paastoa. Jotkut paastoavat kerran viikossa 24–36 tuntia ilman kiinteätä ruokaa pelkällä nesteellä. Toisille on helppoa selvitä ainoastaan vettä juoden viikkojakin. Rukoile itsellesi henkilökohtaista paasto-ohjelmaa, sillä paasto Jumalan mielenmukaisella tavalla on tehokas epäuskon karkottaja. Herra on vastannut usein ihmeellisellä tavalla rukouksiin, kun niihin on liitetty paasto eri muodoissaan. Kun tuo ärhäkkä virus leviää, tarvitsemme myös paaston aseen käyttöön (Matt.6:16–18).

Jos koet hyväksi, niin soita tai jätä minulle soittopyyntö. Mielelläni keskustelen kanssasi. Voimme myös rukoilla puhelimessa. Toki voit lähettää sähköpostiakin.

Toivotan sinulle siunausta, voimia ja terveyttä!

Kari Härkönen 
045 311 0780
kari.harkonen11(at)luukku.com



Pieksämäen vapaaseurakunta

Copyright © 2015. All Rights Reserved.